LAUSUNTO 15.6.2009

HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS LAUSUNTO 15.6.2009


HELSINGIN KAUPUNGIN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMA VUOSILLE 2009-2012

HELVARY:N johtokunta pitää hyvänä, että Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa painotetaan uuden lastensuojelulain mukaisesti ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista. Erityisen myönteisenä pidämme maahanmuuttajaäitien ja 3.-6. -luokkalaisten väliinputoajien nostamista esiin.

Haluamme kiinnittää suunnitelmassa huomiota kuitenkin seuraaviin asioihin:

1. Suunnitelmassa ei nouse riittävästi esiin kodin ja koulun yhteistyö. Koulu on luontevin paikka havaita lasten ja nuorten varhaiset ongelmat, ja siksi ongelmien ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkein tekijä on toimiva kodin ja koulun välinen yhteistyö.

Kodin ja koulun yhteistyö on yksi opetusministeriön perusopetuksen laatukriteereistä (2009). Yhteistyö luo hyvinvointia monella tavalla, koska vanhemmat kuuluvat silloin osaksi koulun arkea ja ovat aktiivisia, osaavia ja tasavertaisia toimijoita koulun arjessa. Lisäksi yhteistyö luo yhteisöllisyyttä, joka tutkimusten mukaan edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä. On huomattava, että yhteistyötä ovat arviointikeskusteluiden lisäksi myös vanhempien osallisuutta ja toimijuutta korostava toiminta, kuten vanhempainyhdistykset ja luokkatoimikunnat.

a. Perusopetuksen opetussuunnitelma mukaan koulun tulee olla aloitteentekijä kodin ja koulun yhteistyössä. Nyt alueellinen tasa-arvo ei toteudu, koska yhteistyökäytännöt vaihtelevat koulusta ja koulun johdosta riippuen. Siksi mielestämme nimenomaan koulujen johtokuntien tulisi olla vastuussa oman koulunsa kodin ja koulun yhteistyöstä. Tämä tavoite puuttuu Helsingin kaupungin johtosäännöstä, jossa määritellään johtokuntien tehtävät.

Kodin ja koulun yhteistyön käytännöt, pelisäännöt ja sisältö tulisi kirjata yksityiskohtaisesti lukuvuosisuunnitelmaan sen jälkeen, kun on keskusteltu vanhempien ja opettajien kanssa. Näin yhteistyötä voidaan keväisin arvioida ja kehittää. Täten voidaan taata tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin asuinalueesta riippumatta. (prosessi- ja resurssitavoite, kohta 2.)

Lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät kodin ja koulun vuoropuhelu ja luonteva yhteistyö. Vanhemmilla ja opettajilla on yhteinen tavoite, lapsen ja nuoren hyvinvointi, mutta vuorovaikutuksen ongelmat johtavat usein ristiriitoihin, yhteistyön katkeamiseen ja valituksiin.

b. Luokanvalvojien ja lukioiden ryhmänohjaajien roolia havaita opetusryhmänsä oppilaan alkavat ongelmat tulisi vahvistaa. Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen mm. Vantaalla lukion ryhmänohjaajia on alettu kouluttaa esim. ongelmien havaitsemiseen. Mielestämme Helsingin hyvinvointisuunnitelman henkilöstötavoitteessa tulisi olla mukana luokanvalvojien ja lukioiden ryhmänohjaajien täydennyskoulutus. Yläluokilla ja lukioissa vain luokanvalvojilla ja ryhmänohjaajilla on mahdollisuus havaita oppilaan mielialan muutokset, masennus, ulkonäkömuutokset (esim. laihtuminen), päihteiden käyttö tai perheongelmat.

c. Tiedottamista vanhemmille tulee lisätä. Useimmat vanhemmat eivät tiedä koulun tukipalveluja (esim. kuraattori, oppilashuoltoryhmä) tai muita mahdollisuuksia avun saamiseen ongelmatilanteissa. Helvaryn mielestä vanhemmuuden tukemista olisi antaa ohjeita ja tietoa ongelmatilanteissa toimimiseen koulun nettisivujen kautta. Muutenkaan hyvinvointisuunnitelmassa ei nouse esille vanhemmille tiedottaminen.

2. Hyvinvointisuunnitelmassa lasten ja nuorten hyvinvointitavoitteet on jaettu neljään kohtaan, joista numero 2 on vanhemmuuden ja vanhempien osallisuuden vahvistuminen. Mielestämme suunnitelman johtamisessa, seurannassa ja arvioinnissa myös vanhemmuuden ja vanhemmuuden osallisuuden vahvistumista tulisi mitata. Nyt ko. kohdassa vanhempia ei mainita.

3. Hallintokuntien yhteistyötä tulisi lisätä mm. 3. - 6. -luokkalaisten iltapäivätoiminnan järjestämiseksi, esimerkiksi nuorisotoimi iltapäivisin kouluihin.

4. On hyvä, että lasten ja nuorten vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä osallisuutta kehitetään kulttuuri- ja taidetoiminnan kautta (III Tavoite, Kärkihanke 2). Kuitenkin mielestämme lasten ja nuorten omaehtoinen tekeminen, ryhmäyttämis-, draama- ja ilmaisutaitoharjoitukset edistäisivät oppilaiden itsetuntemus- ja vuorovaikutustaitoja paremmin. Esitämme, että oppilaiden omaehtoinen tekeminen lisätään kulttuurikasvatussuunnitelmaan.